onneksi kaivoin pienen matkalaukkuni jo päivällä kaapista. Oli nimittäin vetokahva rikki. Olen käyttänyt laukkua rikkinäisinä mutta nyt on aika uusia laukku.
Tämän blogin tarkoituksena on kertoa elämästäni ja seurata omaa toimintaani kuluttajana. Mihin ne häviävät ne mummon rahat. Säästöjä pitäisi saada, mutta törsäykseen vaan sorrun. Jospa sitä vaikka oppisi olemaan ostamatta ja kuluttamatta.
maanantai 1. kesäkuuta 2015
Valmistumisjuhlissa
Perjantaina yksi minun rakkaista lainalapsistani valmistui ammattiin! Oli kivat juhlat. Kannatti, vaikka matkaa yhteensuuntaan tehtiin 400 kilometriä. Illalla kotiintullessa olin kyllä aika poikki.
Ja seuraavana päivänä sain kaksi hoitolasta kun heidän vanhempansa lähtivät yo-juhliin yhtä kauas. Olin kullä sitten sunnuntaina näiden yökyläläisten jälkeen aika finaalissa.
Ja homenna odottaa Viro ja Haapsalu!
Ja seuraavana päivänä sain kaksi hoitolasta kun heidän vanhempansa lähtivät yo-juhliin yhtä kauas. Olin kullä sitten sunnuntaina näiden yökyläläisten jälkeen aika finaalissa.
Ja homenna odottaa Viro ja Haapsalu!
Huonolla hoidolla
Niin on huonolla hoidolla tämä mummon blogi. Ajatuksia kirjoittamiseen on, mutta toteutus uupuu. Tuli tuossa mieleen, että pitäisi tehdä tutkimus siitä millaiset ihmistet kirjoittavat blogeja. Ajattelin niinkuin persoonallisuuspiirteiltään. Itse en tahdo ehtiä ottaa käteeni tietokonetta ja alkaa raapustaa. Ja toinen ongelma on noiden kuvien ottamionen, en muista koskaan ottaa kuvia joita voisi sitten käyttää. Luulen, että kyseessä on ikä- tai tottumiskysymya.
keskiviikko 27. toukokuuta 2015
Mummon tekeleitä
Olen harrastanut käsitöitä aivan lapsesta saakka. Ensin tein kaikenlaisia nuken vaatteita ja siitä sitten siirryin valmistamaan vaatteita itselleni. Sen jälkeen omille lapsille ja nyt latenlapsille. Siinä välillä sijais-, kesä ja tukilapsille. Siis aikamoista sarjatuotantoa välillä.
Omille lapsille ommellessani vaatteita tehtiin, koska itse tehty oli edullisempaa. Nyt ei asia enää ole samalla tavalla. Kankaat ja tarvikkeet maksavat aikalailla ja toisaalta kaupoista saa ostaaedullisia vaatteita. Itse olen hurahtanut ihaniin kankaisiin joita nettikaupat ovat pullollaan. En voi olla tilaamatta kun näen jotain uutta ja ihanaa. Kaapit ovat pullollaan odottamassa pääsyä leikattavaksi ja ommeltavaksi.
Mukava paikka
Olimme tänään Eelin ja Ronjan kanssa polkuautopuistossa. Eeli on koko talven odottanut puiston avaamista. Nyt sitten mummu haksi lapset päiväkodista ja päästiin ajelemaan. Puisto on mukava, ilmainen kunnan tarjoama palvelu.http://www.lapua.fi/web/?c=1171&nv=17&lang=fi
Olimme tänään Eelin ja Ronjan kanssa polkuautopuistossa. Eeli on koko talven odottanut puiston avaamista. Nyt sitten mummu haksi lapset päiväkodista ja päästiin ajelemaan. Puisto on mukava, ilmainen kunnan tarjoama palvelu.http://www.lapua.fi/web/?c=1171&nv=17&lang=fi
tiistai 26. toukokuuta 2015
maanantai 25. toukokuuta 2015
Voi harmitus
Mihin tämä aika oikein menee!
Niin on monenmoista tekemistä, että ei ehdi päivittää. No nyt sitten jotain. Mitä voisin kuluttamisesta sanoa nyt kun menossa on ÄLÄ OSTA MITÄÄN VIIKOT. Pakastimesta kaivan ruokia, että saan sen tyhjäksi ja uusia vaatteitahan tällainen vanheneva ihminen ei tarvitse.
Siis: Millainen kuluttaja olen? Mikä vaikuttaa ostopäätöksiini? Sosiaaliset, kulttuuriset, taloudelliset vai mitkä seikat. Mikä milloinkin sanoisin. Nyt on vähentämisen aika mutta ei siitä nyt niin kauan ole kun vielä hankin vaatteitakin aivan hullun lailla. Luulen, että silloin olivat päällimmäisenä psykologiset tekijät: itsensä palkitseminan. Nyt nuo palkinnot itselle ovat jotain muuta kuin vaatteet,
Mainoksia!
En ole laittanut mainoskieltoa oveeni. Miksi? Koska haluan ne muutamat ilmaiselehdet jotka mainosten mukana tulevat. Niitä on mukava lukea ja katsella, mutta ne varsinaiset mainokset ovat minulle aivan turhia. En edes avaa muita kuin Lidlin mainoksen jonka katselen läpi. Oikeastaan koskaan en sieltäkään löydä mitään tarvittavaa.
Mainosten mukana oli taas, sanon TAAS Postin lehti. En oikein ymmärrä tuon lehtisen tarkoitusta. Ensinnäkin se tulee useamman kerran viikossa ja minusta on aivan turha. Luulisi, että lehden tekeminen ja lähettäminen maksaa aikalailla, mutta Postilla on varmaan rahaa.
Niin on monenmoista tekemistä, että ei ehdi päivittää. No nyt sitten jotain. Mitä voisin kuluttamisesta sanoa nyt kun menossa on ÄLÄ OSTA MITÄÄN VIIKOT. Pakastimesta kaivan ruokia, että saan sen tyhjäksi ja uusia vaatteitahan tällainen vanheneva ihminen ei tarvitse.
Siis: Millainen kuluttaja olen? Mikä vaikuttaa ostopäätöksiini? Sosiaaliset, kulttuuriset, taloudelliset vai mitkä seikat. Mikä milloinkin sanoisin. Nyt on vähentämisen aika mutta ei siitä nyt niin kauan ole kun vielä hankin vaatteitakin aivan hullun lailla. Luulen, että silloin olivat päällimmäisenä psykologiset tekijät: itsensä palkitseminan. Nyt nuo palkinnot itselle ovat jotain muuta kuin vaatteet,
Mainoksia!
En ole laittanut mainoskieltoa oveeni. Miksi? Koska haluan ne muutamat ilmaiselehdet jotka mainosten mukana tulevat. Niitä on mukava lukea ja katsella, mutta ne varsinaiset mainokset ovat minulle aivan turhia. En edes avaa muita kuin Lidlin mainoksen jonka katselen läpi. Oikeastaan koskaan en sieltäkään löydä mitään tarvittavaa.
Kaikenlaista saisi ostaa ja halvalla!
Mainosten mukana oli taas, sanon TAAS Postin lehti. En oikein ymmärrä tuon lehtisen tarkoitusta. Ensinnäkin se tulee useamman kerran viikossa ja minusta on aivan turha. Luulisi, että lehden tekeminen ja lähettäminen maksaa aikalailla, mutta Postilla on varmaan rahaa.
Tätä Postinen lehteä ihmettelen
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)
